Älykkyyden toiseksi korkein muoto: huumori

[Artikkeli on alunperin julkaistu Linkedinissä 16.9.2018]

Tällä viikolla olen nauttinut kolmesta asiasta erityisesti: kokeilut, huumori ja kipeänä oleminen.

Tämä julkaisu on vahvasti kategoriassa ‘kokeilut’, koska tämä on ensimmäinen Linkedin artikkelini. Oma toiveeni on, että joku voisi saada tästä innoitusta oman kokeilunsa tekemiseen – mitä ikinä se onkaan. #Kokeilukulttuuri on ollut tärkeä näkökulma organisaatioiden johtamiseen ketterillä tavoilla jo hyvän aikaa. Onpa se päätynyt oikein hallituksen kärkihankkeeksikin.

Oma kiinnostukseni politiikan sijaan on enemmän #henkilökohtainenkasvu ja sillä saralla erilaisten läpimurtojen luominen kokeilujen avulla.  

Coachina työskentelen paljon mentaalisten esteiden ylittämisen ja uusien ratkaisujen löytämisen kanssa. Kokeilut ovat siinä aivan omiaan tuomaan tuoretta perspektiiviä ja auttamaan jumittavan ajattelun, fiiliksen tai tekemisen nytkähtämään eteenpäin. 

Coachina rakastan kysymyksiä, joten kysyn: Mikä estää meitä tekemästä enemmän kokeiluja?

…tai siis… muotoilenpa tuon ratkaisukeskeiseksi: Mikä auttaisi meitä tekemään enemmän kokeiluja?

Vastaus voisi olla: Huumori

Onnistuneen kokeilemisen ytimessä on leikkisyys ja se on vastakohta ylenpalttiselle vakavuudelle. Vakavuuden toinen vastavoima on huumori, joten laskin 1+1 todetakseni että huumori auttaa meitä olemaan leikkisämpiä ja siten myös olemaan alttiimpia tekemään kokeiluja. 

Otsikoin, että huumori on älykkyyden toiseksi korkein muoto. Jos jäit miettimään mikä on älykkyyden korkein muoto. Se on havainnointia ilman arviointia eli toisinsanoen havainnointia ilman tuomitsemista. 

“The ability to observe without evaluating is the highest form of intelligence.”

– Jiddu Krishnamurti

Meidän apinamielemme on täynnä ajatuksia ja uskomuksia, jotka kertovat miten maailman ‘pitäisi’ olla ja kun niin ei ole tuomitsemme kokemamme vääräksi. Koomikot käyttävät tätä mielemme normittavaa ominaisuutta hyväkseen, kun he leikkivät sovinnaisen ja sopimattoman rajalla. Usein he rikkovat sovinnaisen rajoja – ja tekevät sen hyvin tietoisesti. Heidän tarkoituksensa on kutitella aivojamme erilaisella tavalla ja luoda syntyvästä sekamelskasta huumoria. Uskon että monella koomikolla on myös ‘jalompia’ päämääriä työssään naurattamisen lisäksi. Uskon myös, että tällaisen itseään suuremman päämäärän eteen työskentely auttaa koomikoita olemaan rohkeita ja tekemään sellaista, josta keskimäärin aina joku loukkaantuu. Sosiaalista hyväksyntää hakevalle eläimelle kritiikille alttiiksi asettuminen vaatii rohkeutta sekä kokeilunhalua.

Omasta näkökulmastani sanoisin, että se voisi olla joustamattomien ajatusten ja arvojen vetreyttäminen elämää laajemmin ymmärtäviksi ja jopa myötätuntoisemmiksi toisten näkökulmia kohtaan. Sovinnaisuus on kulttuurinen normi ja asuu ajatuksissa ja uskomuksissa. Ajatukset ja uskomukset ovat parhaita, kun ne ovat jatkuvassa kehityksessä paikalleen jämähtämisen sijaan. Tästä aiheesta (omista uskomuksistamme) on koomikko Tim Minchin sanonut:

 “A famous bon mot asserts that opinions are like assholes, in that everyone has one. There is great wisdom in this, but I would add that opinions differ significantly from assholes in that yours should be constantly and thoroughly examined.

We must think critically and not just about the ideas of others. Be hard on your beliefs. Take them out on the veranda and hit them with a cricket bat.”

Taitavassa ajattelussa keskeinen taito on näkökulman vaihtamisen taito. Siinä koomikot ovat parhaimmillaan loistavia ja nautin, kun ajatteluani ‘vakavista’ asioista haastetaan huumorin avulla. Esimerkkinä tulee mieleen kohta Ricky Gervais:n Humanityssa (ks. katseluvinkit alla), jossa hän kysyy joltakin kritisoijaltaan, että “Onko sinulle loukkaavampaa se, että vitsailen rumasti eläinrääkkääjistä vai se että joku nylkee koiria elävältä?”

Coachina arvostan tuon kysymyksen katalysoivaa vaikutusta arvojen priorisointiin.

Humanityn loppupuolella Ricky pitää pienen puheen siitä kuinka hän näkee huumorin välineenä selvitä henkilökohtaisista (ja laajemmistakin) elämän tragedioista ja hankaluuksista. Erinomainen näkökulma ja allekirjoitan isosti. Huumori ja kepeys ovat itselläni ainakin olleet ne ominaisuudet olemisessa ja ajattelussa, jotka ovat usein hankaluuksien keskellä paenneet ensimmäisenä. Ehkä siksi olen nyt niin riemuissani, että olen löytänyt huumorin tämän syysflunssan mausteeksi. 

Huumorin ja tragedian yhdistäminen on paradoksi. Monelle hankaluuksista tai vakavista asioista leikinlaskeminen on punainen vaate. Eli jos yhdistät huumorin ja tragedian, niin joku todennäköisesti loukkaantuu. Tällaisen toisten loukkaantumisen vältät sillä, että pidät huumorin henkilökohtaisena hauskuutena eli et kerro vitsejäsi tai ajatuksiasi kenellekään muulle. Mutta onko se nyt sitten hauskaa? 

Vaikka päättäisit olla jakamatta huumoriasi on siinä siltikin riskinsä. Nimittäin huumorin yhdistämisessä hankaluuksiin on se riski että saatat ohittaa omat hankalat tunteesi liian pintatasolla käyttämällä huumoria defenssinä. Tämä on itseasiassa varsin yleistä, mutta ei suositeltavaa.

Huumorin käyttämisessä voi siis mennä moni asia pieleen – niin kuin elämässä muutenkin. Eikä tässä vielä kaikki: myös huumorin käyttämättömyys on riski. Jos et muista huumorin tuomaa kepeyttä hankaluuksissasi ollenkaan, saatat vajota liian syvälle synkkyyksiin itsesi kanssa ja pahimmillaan jäädä jumiin katkeruuteen, masennukseen tai muuten vaan todeta maailman olevan paska paikka ja lopettaa yrittämisen eli kokeilut.

1) Bill Hicks

Ehkä kaikkien aikojen rohkein ja terävänäköisin koomikko, joka oli aikaansa edellä. Hänen elämästään on hieno ja mielenkiintoinen dokumentti American: The Bill Hicks Story, joka on Suomen teeveessäkin näytetty. Olisiko ollut Ylen kanavilla. (En löytänyt sitä tällä hetkellä Areenasta.)

Tämä parin minuutin pätkä itkettää ja naurattaa usein vieläkin vaikka olen sen nähnyt 10+ kertaa: Bill Hicks – It’s Just a Ride Pätkä on Hicksin spesiaalista Relentless.

2) Ricky Gervais

Hän on toinen suositun Konttori (The Office) televisiosarjan käsikirjoittajista. Tekstissä mainittu ja tänä vuonna julkaistu stand-up spesiaali Humanity löytyy Netflixistä.

3) Jim Jefferies 

Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun pari viikkoa sitten katsoin Jimin kolmannen Netflix-spesiaalin ‘This is me now’. Pelkäsin, että voiko se olla yhtä hyvä kuin kaksi aiempaa ja onkohan Jim hukannut mojonsa. Ei ollut! HBO:lla on myös yksi Jimin spesiaali ‘I Swear to God’, joka on sekin hyvä. Netflix spesiaalit kannattanee katsoa vanhimmasta uusimpaan, koska jonkin verran rakentuvat toistensa sisällöille. Ja se legendaarinen Gun control routine löytyy ensimmäisestä, joka on Bare.

4) John Norton

Tää on mulle aivan uusi tuttavuus tältä viikolta. Vanhin poikani oli ottanut HBO-tilauksen ja löysin sieltä Johnin ‘Last Week Tonight‘ -shown. Timanttia 😉 Tästä formaatista lienee Suomen ‘Noin viikon uutiset’ ottanut inspiraatiota – tai sitten toisinpäin.

5) Joe Rogan

Opin tuntemaan Joe Roganin pelkokertoimen juontajana ja kun löysin Netflixistä hänen stand-up pätkänsä Triggered yllätyin isosti hänen huumoristaan ja monilahjakkuudestaan. Ilokseni huomasin äsken, että 2.10. on tulossa häneltä uusi spesiaali ‘Strange Times’. Aioin katsoa.

+ Tim Minchin

Vuonna 2013 Tim Minchin nimitettiin University of Western Australian kunniatohtoriksi. Yliopiston valmistujaistilaisuudessa hän piti puheen ‘Nine life lessons from a graduate’, jonka Goalcast on tiivistänyt 7 minuutin videoon. 

Linkki koko puheeseen löytyy UWA:n sivuilta.